| Virallinen nimi | Too-Ticki | Lempinimi | Tuutikki |
| Rotu | shetlanninponi | Sukupuoli | tamma |
| Syntynyt | 01.01.2008 (ikä) | Väri | ruunikko |
| Säkäkorkeus | 99 cm | Rekisterinumero | VH- |
| Painotuslaji | valjakkoajo | Koulutustaso | vaikea poniv. |
| Omistaja | Crewan | Kasvattaja | Herrgård |
Tuutikki on pohjimmiltaan erittäin ihana pikku-tamma, mutta siinä on hieman arkajalan vikaa. Se on hyvin ihmisrakas ja nöyrä, mutta myös todella epävarma uusien tuttavuuksien kanssa ja oudoissa tilantessa - siksi se tarvitseekin aikaa luottaakseen uusiin ihmisiin ja muutoksiin. Sen olemus on aina hyvin tarkkaavainen, sillä neiti pitää ympäristöä tiukasti silmällä ja on aina hiukan varuillaankin.
Hoitaessa tamma ei ole missään nimessä ilkeä eikä se pure tai potki, jos siihen ei anna aihetta. Vieraan ihmisen kanssa se tosin on alkuun todella varuillaan, jonka se osoittaa säpsähtelemällä etenkin äkkinäisiä liikkeitä ja muutenkin aralla käytöksellään. Kun Tuuttiin pääsee lähemmin tutustumaan, se on oikein suloinen ja mukava neiti, joka pitää huomiosta ja tykkää kiehnätä hoitajassaan.
Tuutti on ajaessa todella herkkä ja kuuntelevainen sekä hyvin nöyrä. Tutuilla kotimailla se on yhteistyökykyinen ja valjakkoajo on todella irtonaiset ja lennokkaat liikkeet omistavan tamman alaa. Tuutikki on koulutettu myös ratsuksi, mutta tässä lajissa se on hyvin jäykkä ja osaamaton, jonka lisäksi näyttää selkeästi siltä, että taitoja olisi paljon enemmän valjakkoajon puolelle - tätä osasinkin odottaa jo suvun puolesta. Niinpä sillä ratsastellaankin vain vaihtelun vuoksi ja valjakkoajoon panostetaan kilpailumielessä. Maastossa Tuutin arkuus tulee jälleen esille, mutta sen pienestä säpsähtelystä ei ole juurikaan haittaa ja hyvin suostuttelemalla sen saa kulkemaan hieman pelottavampienkin mörköjen ohi.
| isä Sir Gullenponke evm she, ruunikko, 103cm |
| ii. Sir Fiasko she, ruunikko, 106cm |
| ie. Ung Dam Dahlia she, rautias, 104cm |
| emä Herrgård's Mymble evm she, rautias, 102cm |
| ei. Midvinter she, ruunikko, 105cm |
| ee. Herrgård's Filifjonkan she, rautias, 101cm |
Tuutin isä Sir Gulleponke on musta shetlanninponiori, joka on niittänyt mainetta vaikean tason valjakkoajokilpailuissa. Se on erittäin tunnettu hyvästä kilpailumenestyksestään ja hienoista ominaisuuksistaan, joita se on periyttänyt jälkeläisilleenkin. Valjakkoponina se tunnetaan hyvin herkkänä, kuumana ja hieman hankalahkonakin tapauksena, mutta myös erittäin taitavana ja osaavana oriina. Tuutin isänisä Sir Fiasko ei ole yhtään sen turhempi tapaus - ruunikko shetlanninponiori nousi kuuluisuuteen voitettuaan erittäin tunnetun ja vaativan valjakkoajokilpailun ja sijoituttuaan useampaan kertaan samassa kilpailussa. Rakenteellisesti se ei ole myöskään ollenkaan turha tapaus, vaan hyvin komea ori on menestynyt erityisesti juuri rakenteensa puolesta. Tuutin isänemä Ung Dam Dahlia on vain hyvin vähän kilpaillut shetlanninponitamma ja lähinnä harrasteratsuna ollut, mutta sen sijaan se omistaa loistavan rakenteen ja hienoja, menestyneitä valjakkoponeja sisältävän, joskin hieman harvinaisemman sukutaulun.
Tuutin emä Herrgård's Mymble on rautias shetlanninponitamma ja myöskin vaikean tason valjakkoponi, joka joutui jo nuorena eläkkeelle onnettomuuden seurauksena. Se ei ehtinyt kilpailla paria kilpailua enempää ja se onkin ollut lähinnä jalostuskäytössä. Tammalla on useita, menestyneitä jälkeläisiä ja lisäksi se on niittänyt paljon näyttelymenestystä hyvän rakenteensa ansiosta. Luonteeltaan se on rauhallinen kuin viilipytty ja sopiikin siksi aivan mainiosti näyttelyhevoseksi. Tuutin emänisä Midvinter on jo edesmennyt komea shetlanninponi. Se oli kapasiteetikas ja osaava sekä hyvin taitava ori, mutta turhan kuuman luonteensa takia se ei koskaan menestynyt valjakossa yhtä hyvin kuin siltä odotettiin sukunsa puolesta. Vaikka ruunikolla oriilla olikin ihan kelpo rakenne, näyttelyihin viemistä ei olisi edes voinut harkita sen temperamenttisuuden vuoksi. Tuutin emänemä Herrgård's Filifjonkan on myöskin jo edesmennyt tamma. Elämänsä aikana se oli kauan harrasteratsuna, mutta käytettiin sitä muutaman kerran valjakkokilpailuissakinihan kelpo menestyksellä. Musta, lempeä tamma oli hyvin monipuolinen tapaus - se ehti elämänsä aikana toimia niin valjakkoponina ja ratsastuskouluissa kuin jalostuskäytössäkin jättäen jälkeensä kasan hienoja jälkeläisiä.